Joogaopettajan myytit

"Onneksi olet joogaopettaja, niin eihän tää tunnu missään.."

Kun kriisi elämässä on yllättänyt minut, olen kuullut ympäriltäni lohdutuksen sanoja, kuinka onnekas olen: Minulla on takataskussa joogan oppeja, joilla suitsia kriiseistä sukkelasti eteenpäin. Lohdutuksen sanat tarkoittavat hyvää, mutta ne sisältävät vahingollisia oletuksia koko joogan kentältä.

Kyllä, joogan ja meditaation työkalut auttavat elämään ja tasapainottumaan kriisien keskellä. Ei, jooga tai meditaatio eivät suoraan suojaa meitä elämän kivuliailta hetkiltä. Ne on elettävä, tai kuten ystäväni kauniisti ilmaisi, lusittava läpi.

Spiritual bypassing tarkoittaa piiloutumista “vain hyvien vibojen” vietäväksi verhoutumalla valheelliseen positiivisuuteen viitaten omaan henkisyyteen. Tällöin mitätöimme elämään kuuluvat ristiriitaiset tilanteet ja todelliset tunteemme. Samalla suljemme silmämme etuoikeuksiltamme.

Mikä meitä ajaa myyttiseen yltiöpositiivisuuteen?

Joogafilosofian oppi-hahmo Patanjali kehottaa kielteisyyden keskellä kääntämään katseensa mihin tahansa myönteiseen (joogasuutrat 2:33-2:34). Allekirjoitan tämän täysin. Samasta filosofiasta opin, että myötätunto ja vääryyden hyväksyminen eivät ole sama asia. Jotta kykenemme aitoon myönteisyyteen, tarvitsemme kielteisiä, neutraaleja ja myönteisiä ajatuksia.

Jooga on aina harjoitus kaikkien ajatusten ja tuntemusten kohtaamiseen, myös joogaopettajalle. Valitettavan usein länsimaissa joogan harjoittamiseen on yhdistynyt vahva fitness-henkisyys sekä tarve suoriutua elämästä täydellisen kehon ja positiivisten lauseiden siivittämänä. Sosiaalisen median kuvasto tukee edelleen myyttiä positiivisuuden illuusiosta, jossa moni meistä ajautuu itsensä vangiksi.

Oma elämämme kaventuu, kun sivuutamme tunteemme ja pidämme yllä kulissia kriisittömästä elämästä. Kaventuminen palvelee mielikuvaa autuaaksi tekevästä joogakuplasta - ja sitähän jooga hetkittäin parhaimmillaan on. Ennen kaikkea henkinen kasvumme kaventuu, kun emme suostu elämään meille tarjotun tilanteen läpi, vaan yritämme sivuuttaa sen valheellisella positiivisuudella.

Elämme länsimaalaisessa yhteiskunnassa ristiriitaisina aikoina. Juuri siksi kaipaan joogaan ja meihin harjoittajiin yhä enemmän inhimillisyyttä. Että se on ihan ok, ettei joka kerta ole “feel-good” -harjoitus. Että aina ei ilma kulje. Että jooga saa tuoda esiin sen, mikä kaipaa tulla kuulluksi. Kaipaan kykyä asettua toistemme äärelle ilman oletuksia. Kykyä kuunnella eriäviä mielipiteitä. Kykyä tarttua epäoikeudenmukaisuuteen. Meillä on valta ja vastuu, joten käyttäkäämme se hyvin.

Tiedän, etteivät joogaihmiset suinkaan ole myyttisten oletuksien kanssa yksin. Myös lääkärit ja mielenterveyspuolen asiantuntijat ovat kertoneet kohdanneensa mitätöiviä kommentteja elämänkriisiensä edessä, aivan kuin tietty ammatti tai metodi suojaisi elämän myrskyisiltä kokemuksilta.

Yritän muistaa tämän: Älä oleta, kysy. Näe ihminen ihmisenä, oli hänen ammattinsa tai taustansa mikä vain.

Kuuntele ja hengitä, vaikka joutuisit itse epämiellyttävien tunteiden äärelle. Tarkastele tunteitasi. Rajojasi. Hengitä.

Uskalla asettua toisen viereen ja hengittää hetki yhdessä. Usein se riittää. Näin toteutuu myötätuntoinen elämän joogaharjoitus.

Lämmöllä,
Anni